Aikuiset voivat ohjata lapsia huomaamaan lukumääriä ympäristöstä. Monet lapset kiinnittävät toki huomiota lukumääriin luonnostaankin.
Professori Minna Hannula-Sormunen Turun yliopistosta suositteli lukumääräsyöttejä Pikkumatikka-koulutuksessa, johon osallistuin viime lukuvuonna. Lukumääräsyötti auttaa lapsia havainnoimaan lukumääriä. Syötiksi voi laittaa melkein mitä tahansa keskenään samanlaisia pieniä esineitä.
Esittelin eskarilaisilleni tänä syksynä neljä pientä pöllöä, jotka asustavat luokassamme. Pöllöt vaihtavat paikkaa juuri silloin, kun lapset sattuvat katsomaan toisaalle tai ovat luokan ulkopuolella.
En ole käyttänyt lukumääräsyötti-termiä puhuessani lapsille. Puhumme vain pöllöistä.
Kun lapset näkevät kolme pöllöä puolapuiden päällä, he miettivät, missä yksi pöllö on. Tiedostamattaan lapset tulevat harjoitelleeksi luvun neljä hajotelmia.
Laitan usein pöllöt niin ylös, että lapset eivät ylety niihin. Olemme sopineet, että lapset eivät koske pöllöihin. Silloinkin, kun pöllöt ovat olleet kosketuskorkeudella, ne ovat saaneet olla rauhassa.
Joskus tullessamme ulkoa sisälle lapset pohtivat keskenään jo eteisessä, että missäköhän pöllöt nyt ovat. Toisinaan kesken muiden touhujen joku lapsista huomaa parin pöllön kadonneen. Siinä vaiheessa kaikkien huomio on pöllöjen etsinnässä. Vasta kun jokainen lapsi on saanut näköhavainnon kaikista pöllöistä, keskitytään taas meneillään olevaan tekemiseen. Pöllöistä on siis tullut iso juttu ryhmässäni.
Spontaani taipumus kiinnittää huomiota lukumääriin eli SFON-tendenssi (Spontaneous Focusing on Numerosity) on merkittävä asia lapsen matemaattisessa kehityksessä. Minna Hannula-Sormusen mukaan lapset, jotka bongailevat lukumääriä ympäriltään useammin kuin muut, kehittyvät matemaattisilta taidoiltaan paremmin kuin lapset, jotka eivät kiinnitä paljoakaan huomiota lukumääriin.
Pääsiäisaiheinen lukumääräsyötti
Pääsiäisen alla laitoin yhdelle ylähyllylle viisi pientä tipua viimevuotiselle eskariryhmälleni. Vinkkasin lapsille, että luokkaamme on ilmestynyt jotain uutta pääsiäisaiheista. Löytö pidettiin salaisuutena, kunnes jokainen huomasi tiput itse.
Useamman kerran päivässä laitoin osan tipuista näkösälle johonkin muuhun paikkaan luokassamme niin, että lapset eivät nähneet. Pian esimerkiksi ruokailusta palattuamme lapset huomasivat, että osa tipuista puuttuu ja alkoivat etsiä katseellaan tipujen uutta olinpaikkaa.
Olen käyttänyt lukumääräsyöttejä esiopetuksessa, mutta voisin kuvitella, että syötit toimivat hyvin myös nuoremmilla. Kotonakin niitä voi toki käyttää.
Kokeilin lukumääräsyöttejä ensimmäistä kertaa viime joulukuussa laittamalla kullanvärisestä paperista leikkaamiani tähtiä eskariluokkani ikkunaan. En oikein osannut johdatella lapsia havainnoimaan tähtiä. Pari kertaa tähtiä siirreltyäni, lisättyäni ja vähennettyäni jätin asian sikseen. Olikin iloinen yllätys, kun lukumääräsyötti-idea lähti lentoon keväällä pääsiäistipujen myötä. Ja nyt syksyllä pöllöinnostusta on jatkunut nykyisessä ryhmässäni jo aika monta viikkoa.
Lukumääräsyötille ei tarvitse varata aikaa eskaripäivässä, vaan se on läsnä kaiken muun tekemisen lomassa. Yhtenä aamuna eräs eskarilainen totesi minulle, että ope, sie et ole siirtänyt pöllöjä ollenkaan. Oletusarvo siis on, että pöllöt ovat aamulla eri paikassa kuin edellisenä päivänä.
Minna Hannula-Sormunen vinkkasi, että lapset voisivat tehdä toisillleen lukumääräsyöttejä. Tämä voisi olla seuraava vaihe syöttihommissa eskariryhmässäni.
Vilkaise Hääräämön kuvia Instagramista!
Lisää toiminnallisia ideoita löydät Pinterestistä esi- ja alkuopetuksen taulustani.
