Uusi puhki kulunut kohta - mikä ihana syy kirjoa farkkuja taas vähän lisää.
Viime vuosina korjausompelusta on tullut minulle läheisin käsityöharrastus. Aiemmin heitin farkut pois (eli ompelin niistä jotain uutta) korjattuani niitä pari-kolme kertaa haaroista.
Nykyään minusta tuntuu, että vaatteen mielenkiintoinen vaihe alkaa vasta viidennen korjauskerran jälkeen. Jotkut vaatteet ovat tosin niin heikkolaatuisia, että olen heittänyt hanskat tiskiin (eli tehnyt vaatteista esim. kestotalouspaperia) korjattuani niitä kymmenen kertaa.
Minua viehättää ajatus, että vaate ei ole koskaan valmis. Kun vaate valmistetaan ja se valmistuu, sitä pidetään usein valmiina. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun vaatetta on korjattu lukemattomia kertoja, uutuuttaan hohtava vaate on vain vaisu versio nykyisestä kukoistuksesta.
Reilu vuosi sitten esittelin Hääräämössä näiden farkkujen ensimmäisen kirjontakorjauksen, näet sen täältä. Japanilainen boro-kirjonta on minulla esikuvana.
Haaroista olin toki korjannut näitä housuja aika moneen kertaan aiemmin.
Yllä olevissa kuvissa näkyviä sydäntossuja olen korjannut ompelemalla niihin käsin nahkapohjan. Sisälle kiinnitin kolmella pistolla tehdastekoiset pohjalliset. Pohjalliset alkavat olla nyt niin puhki, että ne pitäisi vaihtaa.
Nurja puoli:
Nämä farkut alkavat olla jo aika lämpöiset. Polvien ja reisien seutu on kaksinkertaista kangasta.