Ompelin opetusmateriaaliksi eskariin lukumääräpusseiksi herneenpalkoja.
Ostin kirpparilta 20 centillä vaaleanvihreän t-paidan. Leikkasin helmakäänteen sekä hihansuun käänteet irti. Katkaisin ne keskenään saman mittaisiksi ja laitoin sisään herneitä (puuhelmet olisivat varmasti kestävämpiä käytössä tai jotkut pienet kuulat, jolloin herneenpalot voisi pestä). Yhteen palkoon pujotin yhden herneen, toiseen kaksi jne. Tein 10 herneenpalkoa. Ompeluosuudeksi jäi palkojen päiden sulkeminen.
Ideoita lukumääräharjoituksiin olen saanut mm. Open ideat -blogista ja Kultainen kuutio -sivustolta.
Olen ommellut käsin viime aikoina paljon noppia, muun muassa nämä erikoisnopat (ja yhden, jonka esittelin täällä). Pienessä nopassa on silmäluvut 1 - 3, jokaista kaksi kappaletta. Isossa nopassa on silmäluvut 5 - 10. Pienen nopan sivun pituus on 5½ cm, ison 9 cm. Liimasin silmäluvut Eri Keeperillä.
Laitoin noppiin täytteeksi langanpätkiä ja pieniä kangastilkkuja, pääosin saumurin leikkuujätettä. Saksin sitä aivan pieneksi silpuksi. Nopista tuli vähän painavammat kuin mitä vanutäytteellä olisi tullut.
Lasten on hyvä oppia hahmottamaan pieniä lukumääriä muussakin kuin perinteisessä arpakuution tavassa sommitella pisteet. Siksi olen laittanut pisteet erilaiseen muodostelmaan kuin nopassa perinteisesti. Isojen lukujen noppaan tulee automaattisestikin uudenlaisia sommitelmia.
Elefanttipeli
Elefanttipeli on ollut suosittu meillä eskarissa. Keksin pelin itse, mutta moni on saattanut keksiä vastaavan pelin kaikessa yksinkertaisuudessaan jo aiemmin. Lapset ovat pelanneet elefanttipeliä ompelemallani pehmonopalla, jossa on silmäluvut 1 - 6. Viime päivinä ryhmäläiseni ovat ommelleet nopan, ja jatkossa he voivat pelata omalla nopallaan tätäkin peliä.
Kolme lasta heittää noppaa kukin vuorollaan ja ottaa silmäluvun verran elefantteja laatikosta itselleen. Kun laatikko tyhjenee, lapset laskevat elefantit ja vertaavat, kenellä on eniten. Pelin voi lopettaa tässä vaiheessa tai elefantit voidaan pelata takaisin laatikkoon eli palauttaa silmäluvun verran elefantteja. Voittaja on se, jolta loppuu elefantit ensimmäisenä.
Sain vinkin Eskariopen eväspussi -Facebook-ryhmästä, että samalla idealla voi rakentaa Lego-tornin.
Tätä peliä voi pelata perusnopan lisäksi myös suurten (5 - 10) ja pienten (1 - 3) silmälukujen nopalla tai esim. numerosymbolinopalla. Nopan sijaan voidaan käyttää numero- tai lukumääräkortteja.
Vaikeampi versio olisi, että lapsi ottaa yhden elefantin enemmän/vähemmän kuin silmäluku osoittaa.
Ompelin farkkutilkuista peiton ystäviemme loppuvuodesta syntyneelle poikavauvalle. Samalla tekniikalla tein torkkupeiton toissakeväänä silloiselle poikaystävälleni, nykyiselle miehelleni.
Applikoin peittoon vauvan syntymävuoden. Taustakankaaksi laitoin Eurokankaasta ostamaani tikkikangasta, josta olin suunnitellut tekeväni torkkupeiton. Suunnitelma ei ollut kuitenkaan toteutunut vuosien kuluessa. Tilkkupeiton taustaksi se sopii hyvin.
Osallistun tällä peitolla HommaHuone-blogin värihaasteeseen, jossa tammikuun aiheena on sinisen sävyt. Sininen ei ole lempivärini, mutta se vaikuttaa olevan melko varma valinta monessa tilanteessa. Farkkukankaasta tykkään paljon.
Olemme harjoitelleet kirjaimia eskarissa monella tavalla toiminnallisesti. Kerran metsästimme muovikirjaimia, kuten lukumäärämetsästyksessä. Siinä saadaan samalla karkeamotoriikkaharjoitusta.
Lapset muodostivat oman nimensä sekä Salaisen maan hahmojen nimiä löytämistään kirjaimista. Jos omalla pulpetilla ei ollut kaikkia tarvittavia kirjaimia, lapset vaihtelivat kirjaimia keskenään ja ope leikkasi lisää kirjaimia paperista.
Kirjainkauppa
Kerran perustimme kirjainkauppoja, joissa käytimme valuuttana maitopurkin korkkeja. Ennen kauppojen avaamista perustimme pankkeja, joista jokainen sai nostaa 20 korkkikolikkoa. Yksi kirjain maksoi kaksi korkkikolikkoa.
Lapset pääsivät vuorollaan myyjäksi yhteen kolmesta kirjainkaupasta. Kirjoitettava sana oli pulpetilla, joten lapsen täytyi muistaa kaupassa, mitä kirjaimia tarvitsee.
Jos tarvittavan kirjaimen nimi ei ollut vielä muistissa, lapsi kuvaili kirjainta esimerkiksi piirtämällä sen sormellaan kaupan pöytään. Myyjä tunnisti kirjaimen ja nimesi sen.
Tavukauppa tonttunimillä
Joulun alla kävimme kauppaa lasten tonttunimen tavuilla. Tein lapsille tonttunimen tonttunimigeneraattorilla (Generaattoriin ei tarvitse kirjoittaa lasten oikeita nimiä eikä sukunimeä ollenkaan. Valikoiden valitsin nimet lapsille).
Annoin lapsille tonttunimen joulukuun alussa, ja moni halusi kutsuttavan itseään tonttunimellä koko kuukauden.
Aamupiirissä käytimme pelkkiä tonttunimiä. Tonttunimet olivat taululla, ja apulainen näytti yhtä nimeä kerrallaan ja kysyttiin laulaen, onko sen niminen paikalla. Vaikutti, että moni oppi tunnistamaan tonttunimiä kirjoitettuna, vaikka ei vielä osaakaan lukea.
Kauppoja oli nytkin kolme, eli ostettava tavu ei välttämättä löytynyt siitä kaupasta, johon lapsi meni ensimmäisenä. Yksi tavu maksoi yhden kolikon enemmän kuin tavussa oli kirjaimia.
Kirjoitettava sana oli lapsen pulpetilla. Lapsen piti muistaa kaupassa, mitä kirjaimia on tavussa, jota meni ostamaan.
Tavujen alennusmyynti
Juuri ennen joulua laitoin taululle ale-kyltin. Keskustelimme, mitä alennusmyynti tarkoittaa. Nyt tavun hinta oli yksi kolikko vähemmän kuin tavussa on kirjaimia. Yhden kirjaimen tavut olivat ilmaisia.
Kun lapsi oli kirjoittanut yhden tonttunimen, hän sai valita jäljellä olevista nimistä, minkä kirjoittaa seuraavaksi. Keräilin valmiiksi kirjoitettuja nimiä pois ja palautin tavuja tavukauppaan.
