Äitipassi ja tablettikotelo

Raskaana oleva saksalainen ystäväni kävi minulla kylässä. Hänen ystävänsä oli ommellut hänelle neuvolakortin eli äitipassin (Mutterpass) kannet.

Tablettikotelossa on ystävieni koiran kuva.

Mummon lapinsukat studiossa

Jo edesmennyt keskisuomalainen mummoni neuloi paljon lapinsukkia. Kuvasin yhtiä sukkia viime perjantaina studiokuvauksen näytössä Torniossa. Assistenttinani toiminut opiskelukaverini Tiina lupautui mallikseni. Olisin voinut pyytää erikseen mallin, mutta Tiinalta sujui hyvin kaksoisrooli. 

Studiokuvaukseen annettiin aikaa yksi tunti, ja saman verran kuvankäsittelyyn. Raadille täytyi toimittaa kolme vaihtoehtoista kuvaa. Etukäteen tuli näyttää kuvaus- ja valaisusuunnitelma.

Raadin palaute kuvista:

 1. Ensimmäinen kuva pois sarjasta, koska se ei  tuo uutta informaatiota. Jalat jäävät hautumaan toistensa varjoon. Ääriviiva ei piirry esim. oikean jalkaterän kärjessä.

2. Toisessa kuvassa ääriviiva piirtyy hyvin. Farkkujen olemus liittää kuvan tähän päivään, vaikka sukat ovat klassiset. Sommittelu on perusteltu (siis että housuja näkyy noin paljon, vaikka kuvasin sukkia).

3. Kolmannessa kuvassa on uutta informaatiota: kantapään rakenne. Sääriä voisi näkyä vähemmän. Tausta on melkein liian valoisa, mutta tämän tyyliseen se sopii.


Suoritin valokuvaajan ammattitutkintoon (VAT) valmistavan koulutuksen ammattiopisto Lappiassa työn ohessa 2011 - 2013. Minulta jäi vähän yli yksi näyttö rästiin, ja tässä hiljattain kuvasin puuttuvia tehtäviä. Näet näyttöihin ottamiani kuvia täältä.

Rakkautta arkistojen kätköistä

Otin tämän valokuvan vuonna 2003 musta-valkofilmille, kehitin filmin ja vedostin kuvan pimiössä. Kuvaustehtävän aihe oli rakkaus. Vaikken ole järjestelmällinen, tykkäsin pimiötyöskentelystä. Joskus tulee ikävä pimiön hiljaisuutta ja sitä tunnetta, että aika on pysähtynyt.

Hyvää ystävänpäivää!

Raitahame villapaidasta Oloksen maisemissa

Minusta on tullut villavaatteiden fani. Ompelin tämän hameen vanhasta villapaidasta. Vyötärölle laitoin resorin. Aikaisemmin tekemäni villahameet näet täältä ja täältä. Ne ovat lähes päivittäisessä käytössä. Tykkään käyttää villahametta farkkujen päällä leudolla pakkaskelillä pyöräillessäni sekä leggingsien kanssa kotioloissa.

Oli sääli tuhota todennäköisesti käsityönä neulekoneella tehty upea neule. Sille ei ollut lähipiiristä sopivan kokoista käyttäjää. Toki sen olisi voinut viedä kirpparille, mutta.. Joku olisi saattanut ostaa tämän neuleen kirpparilta käsityötarkoituksiin, halvalla kun sai. Iso ongelma yhteiskunnassamme on mielestäni tuotteen, ainakin vaatteiden, arvon romahtaminen ostohetkellä. 

Merkittävällä osalla suomalaisista on varaa ostaa tavaraa enemmän kuin tarvitsee. Kirpparilla sitten myydään ylimääräistä kampetta, jotta voidaan ostaa taas uutta. En pidä kierrättämisenä käyttökelpoisten tuotteiden tuhoamista ja käyttämistä muuhun tarkoitukseen. Se on vain hyvän tavaran haaskaamista. 

Mielestäni tuote pitäisi käyttää loppuun siinä tarkoituksessa, johon se on tehty. Kun esimerkiksi vaate on korjattu niin monta kertaa, ettei sitä ole mahdollista tai järkevää enää korjata, jäljellä olevasta käyttökelpoisesta materiaalista voisi tehdä jotain. Sellaiseen kierrättämiseen pyrin. Käytännössä kuitenkin käytän hyväksi sitä, että saan materiaalia käsitöihin kirpparilta pilkkahinnalla.


Otin taustakuvan viime kesänä Oloksella.