Kuulomuistipeli nro 2

Innostuin tekemään toisen kuulo- eli äänimuistipelin. Käytin ensimmäiseen kuulomuistipeliin (klik) kananmunan muotoisia suklaamunan muovikuoria. 

Kahteen munaan laitoin aina sisälle samaa ainetta:

• yhden riisin
• monta riisiä
• makaronia
• muovisen pullonkorkin
• napin
• suolaa
• kiven
• kahteen munaan en laittanut sisälle mitään 

Olin saanut kauniskantisia vanhoja ruotsinkielisiä kirjoja vuosia sitten kirpparin ilmaiskorista. Olin irrottanut kirjoista sivuja, mutta projekti oli jäänyt kesken. Irtosivut olivat tallessa ja nyt revin niistä suikaleita ja kiinnitin ne tapettiliisterillä munankuoriin.

Pääsiäismunien muovikuoriin ei tokikaan tarvitse välttämättä tehdä päällistä, varsinkin jos kuoret ovat keskenään samanvärisiä.

• Lisää askartelu-, käsityö- ja kierrätysideoita löydät Pinterest-tauluistani (klik)

Näin kuvasin:

Yleensä otan tuotekuvat olohuoneessa (siis sillon kun en käytä luonnonvaloa). Nyt minulla oli pienen lokerikon siivoaminen kesken keskellä olohuoneen lattiaa enkä viitsinyt työntää sivuun hyvin levittämiäni tavaroita (enkä siivota loppuun), niin kuvasin keittiössä. Käytin vain yhtä salamaa. Oikeanpuoleisen salaman softboksi toimi heijastimena avaten varjoja. Kyllähän niitä edullisempiakin heijastimia olisi, mutta minulla ei ole jalustaa heijastimille, niin tämä ratkaisu oli nyt kätevä.

Oma Koppa -blogin Virpi oli tehnyt kuulomuistipelin samanlaisista munankuorista pari vuotta sitten. 

Kuulomuistipeli pääsiäismunista

Tein suklaamunien muovikuorista kuulomuistipelin. Laitoin kahden kuoren sisälle samaa ainetta, esim. riisin tai muovisen pullonkorkin. Kahden munan sisälle en laittanut mitään. 

Huovutin luonnonvalkoista villaa ohuen kerroksen munankuorien päälle. Teippasin kuoren saumakohdan ennen huovutusta, jotta vesi ei pääsisi sisälle, mutta teippaus ei tainnut aina ihan pitää. Veden pääsy kuoren sisälle haittaa erityisesti, jos sisällä on esimerkiksi suolaa, joka paakkuuntuu ja tarttuu kuoreen kiinni.

Pian kuvassa oleva keltainen muna saa valkoisen villapäällisen eikä erotu enää ulkonäöltään muista. Olen iloinen, kun minulla ei ole ollut käsissä ihottumaa pitkään aikaan, niin on mukava huovuttaa.

Villan huovutus muovimunien päälle ei ole mitenkään välttämätöntä. Kuulo- eli äänimuistipeli toimii toki ilman villaakin.

Edit: Toinen tekemäni kuulomuistipeli sekä ideoita, mitä laittaa munankuorien sisälle, löytyy täältä.

• Löydät lisää askartelu, käsityö- ja kierrätysideoita Pinterest-tauluistani.

Nenäliinalaatikon päällinen

Olen tehnyt nenäliinalaatikon päällisiä eli nessupiiloja lahjaksi. Laatikon päissä on tarrakiinnitys. Kangas on pellavaa tai pellavasekoitetta, pitsi löytyi laatikoiden kätköistä.

Kemin LumiLinna 2013

Kävin Kemin LumiLinnassa ihastelemassa lumi- ja jääveistoksia sekä nauttimassa aurinkoisesta päivästä.

LumiLinnan maskotit Arttu ja Terttu

Farkkulaukku + ohjelinkki

Ompelin eilen farkkulaukun vanhoista housuistani. Sain idean tähän laukkuun viime perjantaina ompelemastani farkkutetrapussukasta. Pyöritellessäni tetraa huomasin, että pienin lisäyksin siitä saa tehtyä tällaisen laukun.

Otin kuvia työskentelyn eri vaiheista ja ajattelin laatia ohjeen tämän laukun tekoon.

EDIT: Löydät tämän farkkulaukun ohjeen täältä (klik).

Nopeusompelua yhteisöllisesti

Tein tänä iltana ompelun nopeusennätykseni. Osallistuin Facebookin Saumanvara-ryhmän Project Runway -tyyppiseen (varmaan kuuluisi tietää, mikä se semmoinen on..) virtuaaliompeluun. Kankaiden leikkaamiseen ja ompeluun oli aikaa oli 1,5 tuntia. Ennen sitä tuli ladata kuva kankaasta SaVa-ryhmäläisten nähtäville.  

Suunnittelin tekeväni tetran mallisen piuhapussin vanhoista farkuista, mutta halusinkin hyödyntää kirpparilta ostamani vetoketjun koko pituuden. Tetrasta tuli aika iso. Saa nähdä, mihin käyttöön se päätyy.
 

Ruusuke lahkeensuusta

Yleensä minulla vierähtää aika paljon aikaa kuvaamiseen, mutta nyt sain kuvattua ja käsiteltyä kuvat tosi nopeasti. Myös ompelu vie minulta usein reippaasti aikaa. Vaikka tekisin kuinka yksinkertaisia juttuja, keksin monesti pieniä yksityiskohtia, joita jään väkertämään.

En ole aiemmin ommellut tällein yhteisöllisesti. Tämä oli aivan huippua.

Lähtötilanne

Tein viime kesänä tetran muotoisia hernepusseja, ohje täällä. 

Ruusukeohje löytyy täältä.

Toisen sukan syndrooma

En ole koskaan neulonut sukkaparia, jokusen yksittäisen sukan kylläkin. Taas kerran päätin yrittää. Olin kuullut, että pyöröpuikoilla voi neuloa kaksi sukkaa samalla kertaa. Ajattelin, että tuolla tavalla tällainen toisen sukan syndroomasta kärsivä henkilö voisi saada neulottua sukat.

Ostin hiihtolomalla Jyväskylästä Toivolan Vanhassa Pihassa sijaitsevasta TitiTyyn myymälästä Neulo kaksi sukkaa kerralla 2 -kirjan, jonka on kirjoittanut Melissa Morgan-Oakes (Minerva kustannus Oy). Ostin myös pyöröpuikot, tai siis metrin kaapelin, jonka päihin ruuvataan halutun paksuiset puikot. Olen neulonut kirjan ohjeella sukkien vartta muutaman sentin. Kuvion tein ohjeella, joka löytyy täältä.

Otin nämä kuvat palatessani hiihtolomalta yöjunalla.

Vyö polkupyörän rekkarista

Tämän vyön solki on tehty vanhasta sveitsiläisen polkupyörän rekkarista, ja siinä oleva numero on omistajansa syntymävuosi. Nykyään pyörissä ei ole rekkareita Sveitsissä. En tiedä valitettavasti vyön ostopaikkaa enkä valmistajaa.

Painava sylikissa riisitäytteellä

Lastentarhanopettajasiskoni tarvitsi töihin sylikissan, jonka voisi antaa syliin sellaiselle lapselle, jolla on pulmia keskittymisen kanssa. Kissan voi laittaa myös harteille. Ompeluksestani ei oikein tullut kissan näköinen. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miksi lapset alkavat kutsua sitä.

Leikkasin kissan ruskeasta säämiskän tyylisestä kankaasta. Korvien sisäpinta sekä kuononpää ovat vanhasta froteepyyhkeestä. Silmät ovat heijastinkangasta. En tiedä, onko tuolla heijastinominaisuudella tässä tapauksessa mitään merkitystä. 

Laitoin kissaan täytteeksi kilon riisiä. Riisille tein erillisen kissan muotoisen pussin lakanakankaasta. Ompelin sen kiinni päälliskankaaseen kuonosta ja hännän tyvestä. En tiedä, onko kilon painoinen kissa tarpeeksi painava tähän tarkoitukseen. Riisiä voi lisätä tarvittaessa melko kätevästi.

Muumitalo lumesta

Kävin siskoni kanssa tänään Ränssin kievarissa koko perheen talvitapahtumassa täällä Jyväskylässä, jossa olen viettämässä hiihtolomaa. Mennessämme tapahtumaan ihmettelin mielessäni, mitä me siellä teemme, sillä kohderyhmänä ovat lapsiperheet. Viihdyimme siellä kuitenkin tosi hyvin, ja lähes viisi tuntia vierähti kuin siivillä. Veistimme lunta, saunoimme savusaunassa, kävimme avannossa ja lilluimme paljussa.

Lumenveistoaihiomme oli tehty mahdollisesti monta viikkoa sitten, sillä se oli kovettunut todella kovaksi. Hiljattain pakattu lumi sen sijaan on pehmeää ja sitä voi veistää leipäveitsellä eikä tarvitse käyttää voimaa. Me käytimme järeämpiä välineitä, kuten kirvestä, sahaa ja puukkoa. Lumenveistossa käytetään samoja välineitä kuin puuta työstettäessä.

Suunnittelimme veistoksen aiheen vasta nähtyämme aihion, vaikka olimme kuulleet etukäteen, että tapahtumassa on mahdollisuus veistää lunta. Minä olen veistänyt aiemmin lunta kuvataidekasvatuksen opintojen tiimoilta, mutta siskolleni tämä oli ensimmäinen veistokerta. Päätimme tehdä Muumitalon, vaikkemme muistaneet tarkasti, millainen se on. Aihevalintaan liittyi myös veiston taloudellisuus. Hyödynsimme aihion muotoa, jotta siitä ei tarvinnut poistaa kovin paljon lunta. 

Lunta veistettäessä suositaan yleensä kulmikkaita muotoja, jotta veistos erottuu ympäristöstään. Lumiveistoksethan eivät voi kilpailla koolla ympäröivän maiseman lumimassojen kanssa.

Halusimme veistokseen toiminnallisuutta lapsille, ja teimme Muumitaloon tunnelin, jonka läpi voi kontata. Vaikka veistoksemme toiminnallisuus ei tämän monimutkaisempi olekaan, moni katsomaan tullut lapsi konttasi talon läpi jo ennen talon valmistumista. 

Nämä kuvat otin kahden megapikselin kännykkäkameralla.