Helppo koristetyynynpäällinen + ohje

Olen ommellut nyt kesällä monta tyynynpäällistä koristetyynyihin. Jotta koristetyynyt eivät näyttäisi tavallisilta nukkumatyynyiltä, tein päällisistä vähän liian pienet, jolloin tyynyt näyttävät ryhdikkäiltä. Muutoin nämä tyynyliinat ovat aivan tavallisia taskullisia tyynyliinoja, mutta jätin taskun ulkopuolelle, jotta tyynyn toisesta reunasta ei näkyisi tyynyliinan alapuolen reuna. Näissä tyynyissä reuna jää piiloon, ja taskunsuu on tyynyn alapuolen keskivaiheilla.

Ompelin tämän tyynyliinan vanhasta ystävältä saadusta pöytäliinasta. Pystyin hyödyntää reunapäärmeet, joten ompelin vain kaksi saumaa. Ompelu ei taida voida mennä enää tästä paljon yksinkertaisemmaksi.

Taskullisen tyynyliinan ohje

(tässä tasku tulee ulos, jotta reunat näyttävät siisteiltä)

1. Mittaa tyynyn leveys ja korkeus.
Jos haluat koristetyynystä napakan,
tee tyynynpäällisestä vähän liian pieni.

2. Leikkaa kankaasta mittaamiesi
mittojen mukainen kappale:
Pituus = 2 x tyynyn pituus + ½ x tyynyn
      pituus (= tasku) + 4 cm päärmevaraa
Korkeus = tyynyn korkeus + 2 cm saumanvaraa
Huom! Jos voit hyödyntää kankaan hulpion,
niin kappaleen päähän ei tarvitse varata päärmevaraa.

3. Huolittele siksakilla tai saumurilla kappaleen lyhyet päät.
Silitä päihin 2 cm taite tai 1 cm + 1 cm päärme ja ompele.

4. Käännä taskun verran kangasta
kaksinkerroin oikeat puolet vastakkain.

5. Taita loput kankaasta kaksin kerroin
oikeat puolet vastakkain.
(Jos haluat laittaa taskun tyynyn sisälle,
kuten yleensä tyynyliinoissa, tee
taitokset päinvastaisessa järjestyksessä)

6. Laita nuppineulat pitkille sivuille 
ja ompele sekä huolittele.


7. Käännä tyynyliina oikein päin.

8. Laita tyyny tyynyliinan sisään 
ja kiepsauta lopuksi tasku tyynyn pään yli.

Tässä tyynyssä taskupuoli on tyynyn takapuoli,
mutta jos taskun reunaan ompelisi pitsin,
tämä olisi edustuspuoli.

Esittelin hiljattain ruusukkeelliset koristetyynyt, jotka olin ommellut tässä kuvailemallani periaatteella, näet ne täältä.

Edit: Toinen koristetyynyliinan ohje löytyy täältä, erittäin helppo ommeltava sekin.

Avainnauha mekon olkaimista

Tarvitsin avainnauhan yhteen tapahtumaan. Minulla on kyllä useampikin jostain saatu avainnauha, mutta ne eivät oikein käy väreiltään vaatteisiini. Ompelin uuden avainnauhan vanhan mekon olkaimista.

Tämä avainnauhani ei taida täyttää nykyisiä direktiivejä. En siis viitsinyt laittaa siihen sellaista kuristumisenestomekanismia, siis ylimääräistä lukkoa, joka aukeaa vetämällä lujasti. Olin ajatellut ottaa vanhasta avainnauhasta tuollaisen lukon. Löysin kuitenkin yhdeltä sveitsiläiseltä ystävältä saamani pienen lampun, jossa oli kiinni juuri sellainen nipsu, jolla kiinnitetään avaimet. Käytin sen. Nyt minulla kulkee lamppu avainnauhan mukana.

Mekon olkaimien toisessa päässä oli kuminauha, joka rypyttää nauhaa kivasti. Kuminauhaa venytettäessä tosin kuuluu rapinaa, eli kuminauha on jo parhaat päivänsä nähnyt. Taitaa se vielä sen verran kestää, että pitää rypyt paikoillaan tuoden pienen yksityiskohdan avainnauhaan.


Tervetuloa uusi lukija Cirkus!

Läpikuultavan mekon korjaus

Ostin kirpparilta kesämekon ja huomasin, että se kuultaa läpi helmasta. Huolittelin kaksinkertaisen ohuen puuvillakangaspalan ja kiinnitin sen nuppineuloilla helman ylempään vaakasaumaan mekon nurjalle puolelle etukappaleen keskelle estämään läpikuultavuutta. Ompelin kankaan kiinni oikealta puolelta suoralla ompeleella. Saumasta ei tullut kovin siisti, mutta ei se näy oikealle puolelle. Nyt on vähän kuin alushame vakiovarusteena.

Tervetuloa uusi lukija Jaana!

Koskenlaskua ja siikaa Kukkolankoskella

Ensio Seppänen (1924 - 2008): Lauttamies

Olin viikonlopun Kukkolankoskella Torniossa valokuvauksen, koskenlaskun ja siianpaiston merkeissä. Koskenlasku jännitti ja vähän pelottikin etukäteen, mutta se oli aivan mahtavaa. Aallot olivat paikoitellen kolmemetrisiä. Laskimme kahdeksan hengen kumiveneellä kahdesti 1,5 kilometrin matkan. Toisen laskun lopuksi menimme koko veneellinen kellumaan jokeen märkäpuku ja pelastusliivit päällä.

Varrassiika oli minulle uusi elämys. Siika kypsennettiin vähän niin kuin loimutettaessa, mutta kalan sisään oli työnnetty varras. Oli ihana syödä iso maukas kala sormin.

Viime kevään tulvakuvia Tornionjoelta näet täältä.
 

Ruusuketyynyt mökkituliaiseksi + paketti

Ompelin kaksi ruusukkeellista tyynynpäällistä mökkituliaiseksi. Ruusukkeen ohjeen julkaisin jo aiemmin täällä. (Edit: tyynyliinan ompeluohje täällä.) Nyt käytin hyväksi kankaan raidallisuutta: leikkasin suikaleen, josta ompelin ruusukkeet, siten, että reunaan (taitteelle) tulee näkymään vähän viereistä raitaa.

Minulla oli opiskelujen alkuaikoina saksalainen kämppis, joka teki aivan ihania lahjapaketteja. Näin hänen paketoivan useamman lahjan, ja jokainen niistä oli eri tyylinen. Joihinkin paketteihin hän teki laskoksia lahjapaperista, tässä minun versioni laskospaketista:

Lahjapaperina käytin pari kertaa käytössä ollutta kertakäyttöpöytäliinaa. Taitoin reilut 10 cm leveän pöytäliinakaistaleen kolmin kerroin ja kiedoin sen paketin ympärille. Kiinnitin päät toisiinsa teipillä paketin alapuolelta. Leikkasin liinasta 1 - 2 cm leveitä suikaleita, jotka kiharsin kuten lahjanarun ja teippasin niitä lahjan päälle.

Farkkuamppeli

Käydessäni yhdellä kesämökillä näin tämän hauskan farkkuamppelin. Farkkushortsit olivat kirpparilöytö kuten vyökin. Shortsien sisällä on muovinen amppeli.

Unto-papan lääkepurkit

90-vuotias pappani käyttää dosetin sijaan pienenpieniä lasisia lääkepurkkeja. Hän on tehnyt nahasta niihin kannet ja jakaa lääkkeet joka aamu purkkeihin. Yhden purkin kansi taitaa olla tuunattu jostain muovikorkista.

Kesäinen lahjapakkaus

Laitoin pienen lahjan vessapaperihylsyn sisään ja käärin sen vanhasta kalenterista ottamaani kesäkuun kuvaan. Lahjanarut on säästetty vanhoista lahjoista.

Tämä paketti näyttää vähän crackeriltä, mutta ei kai se täällä Suomessa haittaa. Työskennellessäni oppaana crackereitä oli aina brittituristien joulupäivällisellä. Ne poksautettiin auki vetämällä molemmista päistä. Aiemmin en ollut kuullutkaan crackereistä, jotka kuuluvat jouluperinteeseen monessa englanninkielisessä maassa.


Sanna ja Merja, tervetuloa seuraamaan Hääräämön touhuja!

Anu Tuomisen värikäs näyttely

Anu Tuominen, 2012, alkaen 1998: 
Aamulla varhain meren rannalla.
Kivet Pohjoisen Jäämeren rannalta, saippua-astiat.

Anu Tuominen, 2012, alkaen 2011: 
Mustikoita ja mansikoita. Pihlajanmarjat 
eivät ole vielä saaneet väriä.
Muki, oksat, vuoleminen, väri.

Osa teoksesta: 

Anu Tuominen, 2012, teokset alkaen 2002: 

Toukokuun juhlaa - vielä kylmää, jo lämmintä. 

Sekatekniikka.

Kävin Anu Tuomisen näyttelyssä Suomen käsityön museossa Jyväskylässä. Olin nähnyt aiemmin Tuomisen oivaltavia teoksia Oulun sekä Rovaniemen taidemuseossa, mutta nyt näin ensimmäistä kertaa hänen yksityisnäyttelynsä. Näytteillä on sekä käsityötekniikoilla, kuten virkaten, valmistettuja teoksia että kirpputoreilta löydetyistä esineistä koottuja suuriakin töitä. Tämä Sormenjälkiä-niminen näyttely on esillä 2.12.2012 asti. Suosittelen.

Toinen näyttelyvinkki:

Naivisti Eino Viikilän Ateljeenäyttely on tämän viikon sunnuntaihin 8.7.2012 asti Kuhmoisten Patavedellä. Viikilän taiteen lisäksi vierailijat voivat tutustua pihaan ja puutarhaan. Näyttelyyn on vapaa pääsy. En ole vielä käynyt näyttelyssä, mutta suunnitelmissa on suunnata sinne piakkoin.

Kävin viime kesänä ensimmäistä kertaa Eino Viikilän kotiateljeenäyttelyssä, kuvia täällä. Kuvia reilun vuoden takaisesta Viikilän näyttelystä Keski-Suomen museossa löytyy täältä.

Kalottijatsit Torniossa ja Haaparannalla

Joanna Shaw Taylor Haaparannalla Folkets Husissa

Tornion Pikisaaressa perjantai-iltana

Project Soniquete Aineen taidemuseolla Torniossa

Johanna Iivanainen Alatornion kirkossa

Olin tänä viikonloppuna Kalottijatseilla Torniossa ja Haaparannalla. Koskaan ennen en ole käynyt kuuntelemassa näin paljon livemusiikkia parin päivän aikana. 29. kerran järjestetty Kalottjazz & Blues Festival tarjosi monenlaisia musiikkielämyksiä. Suosikikseni nousivat tanskalainen Veronica Mortensen bändeineen sekä flamencomusiikkia soittava oululainen duo Project Soniquete.

Tervetuloa Hääräämön lukijaksi Villisilli!