Päällystin
ohuen kansion viime syksynä patongin käärepaperilla ja
kontaktimuovilla. Ajattelin kerätä kansioon reseptejä sekä kuvia
ruuista, joita olen tehnyt. Sitten kun kansiossa olisi paljon ruokia,
näkisin sitä selatessani nopeasti, minkälaista mikäkin ruoka oli ja
muistaisin, että sekin ruoka oli helppo tehdä ja että sellaista ruokaa
ylipäätään on olemassa. En ole koskaan ollut mikään keittiöihme.
Otan valokuvan ruokaan tarvittavista aineksista sekä valmiista ruuasta lautasella. Kirjaan myös tarkkaan ylös, miten minkäkin ruuan maustan, jotta jos ruoka oli hyvää, voin katsoa myöhemmin kansiosta, mitkä ne hyvät mausteet olivatkaan. Meinaan myös kirjoittaa kommentteja ja parannusehdotuksia resepteihin. Kansion myötä olen innostunut kokeilemaan uusia reseptejä.
Otan valokuvan ruokaan tarvittavista aineksista sekä valmiista ruuasta lautasella. Kirjaan myös tarkkaan ylös, miten minkäkin ruuan maustan, jotta jos ruoka oli hyvää, voin katsoa myöhemmin kansiosta, mitkä ne hyvät mausteet olivatkaan. Meinaan myös kirjoittaa kommentteja ja parannusehdotuksia resepteihin. Kansion myötä olen innostunut kokeilemaan uusia reseptejä.
Tällainen
järjestelmällisyys dokunmentoinnissa ei ole missään määrin tyypillistä
luonteelleni, mutta yritän, ettei tämä projekti lopahda. Nyt minulla on 5
sivua valmiina kansiossa ja valokuvat otettuna parista muustakin
ruuasta. Hitaasti, mutta varmasti.
Hääräämö ei ole kallistumassa keittiöpuolelle, mutta nyt kun on aiheena reseptikansio, niin yhden ruokaohjeen voisin jakaa: Kaiserschmarrn. Se on itävaltalainen makea pääruoka, vähän kuin lettu, mutta paljon paksumpi ja se pilkotaan jo paistinpannulla. Söin Kaiserschmarrnia ensimmäisen kerran siskoni luona Sveitsissä viime kesänä. Hän oli ottanut ohjeen jostain itävaltalaisesta keittokirjasta. Minulla on itävaltalainen ystäväopiskelija yliopistolta, ja hänen kanssaan tein Kaiserschmarrnia tässä talvella. Pari kertaa olen tehnyt sitä yksinkin.
Nimi Kaiserschmarrn on vaikea kääntää suomeksi. Kaiser on keisari, mutta Schmarrn-sanalle löytyi eräästä sanakirjasta englanninkieliset vastineet rubbish, nonsense & absurdism.
Kaiserschmarrnin ohjeesta on paljon eri versioita, joissa aineiden suhteet ovat aivan erilaiset. Ei kuulemma haittaa, vaikka unohtaa laittaa taikinaan jauhot.
Alimmat kuvat ovat viime kesältä, kun siskoni teki Kaiserschmarrnia. Minä en ole saanut taikinasta noin kuohkeaa.
Hääräämö ei ole kallistumassa keittiöpuolelle, mutta nyt kun on aiheena reseptikansio, niin yhden ruokaohjeen voisin jakaa: Kaiserschmarrn. Se on itävaltalainen makea pääruoka, vähän kuin lettu, mutta paljon paksumpi ja se pilkotaan jo paistinpannulla. Söin Kaiserschmarrnia ensimmäisen kerran siskoni luona Sveitsissä viime kesänä. Hän oli ottanut ohjeen jostain itävaltalaisesta keittokirjasta. Minulla on itävaltalainen ystäväopiskelija yliopistolta, ja hänen kanssaan tein Kaiserschmarrnia tässä talvella. Pari kertaa olen tehnyt sitä yksinkin.
Kaiserschmarrn
itävaltalainen makea pääruoka neljälle
Nimi Kaiserschmarrn on vaikea kääntää suomeksi. Kaiser on keisari, mutta Schmarrn-sanalle löytyi eräästä sanakirjasta englanninkieliset vastineet rubbish, nonsense & absurdism.
4 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 l maitoa
2 - 3 rkl sokeria
ripaus suolaa
voita paistamiseen
rusinoita
tomusokeria
omenahilloa tai jotain muuta hilloa tai marmeladia
1. Sekoita jauhot, sokeri, suola, maito ja munan keltuaiset.
2. Vatkaa munan valkuaiset vaahdoksi ja kaada varovasti muiden aineiden sekaan ja sekoita.
3.
Voitele paistinpannu voilla ja paista taikinasta neljäsosa kerrallaan.
Ripottele rusinoita taikinaan heti kun olet kaatanut taikinaa pannulle
(kuvassa ei ole rusinoita).
4. Kun olet paistanut Kaiserschmarrnia molemmilta puolilta, paloittele se pannulla ja ripottele palasten päälle tomusokeria.
5. Tarjoile omenahillon kanssa.
Kaiserschmarrnin ohjeesta on paljon eri versioita, joissa aineiden suhteet ovat aivan erilaiset. Ei kuulemma haittaa, vaikka unohtaa laittaa taikinaan jauhot.
Alimmat kuvat ovat viime kesältä, kun siskoni teki Kaiserschmarrnia. Minä en ole saanut taikinasta noin kuohkeaa.
Mulla on iso kansio johon kerään reseptejä lehdistä ja netistä (tulostan). Sitten mulla on pieni kansio (A5) johon oli tarkoitus sitten askarrella hienot reseptit niistä hyväksi havaituista resepteistä. Noh, askartelut on jääny mutta isoon kansioon reseptejä kertyy. Pitäis ostaa mappi.
VastaaPoistaJos muuten tiedät täällä Rovaniemellä roskalavoja (esim niin ku se teatterin lava, josta kerroit) niin infoa minuakin. Mulla niin ärsyttää ku kaikki tekee niistä hienoja löytöjä mutta minä en oo koskaan ees nähny sellasta lavaa. :)
Kiitos viestistä Kaisuliina! Mielelläni infoan, kun näen hyviä dyykkauspaikkoja jatkossa.
VastaaPoista