Housuista kassi käsimatkatavaroille

Ihmettelin ystäväni käsimatkatavaroiden määrää, kun hän taas lähti reissuun. Paljon matkustavana hänellä olikin kätevä keino viedä lentokoneen matkustamoon monta yksittäistä laukkua: hän sulloi ne isoon kassiin. 

Minä ompelin syysloman Sveitsin-reissulleni ison kassin, johon mahtui läppäri ja kameralaukku sekä jonkin verran muutakin. Materiaalina käytin yhdeltä ystävältäni saatuja villasekoitehousujen lahkeita. Siis hän oli antanut lahkeet minulle käsitöiden materiaaliksi. Lahkeiden leveys vaikutti merkittävästi kassin kokoon (korkeus 56 cm, leveys alaosassa 53 cm, äkkiseltään mitat näyttävät sallittua isommilta, mutta lentoyhtiöt ilmoittavat myös laukun paksuuden).

Yritin tehdä kassista kevyen ja onnistuinkin. Kassin sangat saa solmittua, joten kamppeet eivät leviä matkustettaessa.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että lennolle kannattaa ottaa mahdollisimman vähän tavaraa, erityisesti matkustamoon. En kuitenkaan halua laittaa tietokonetta ja kameraa ruumaan, joten tällainen laukku on välttämätön. Kas kun olen tullut toimeen aiemmin ilman.. :)

Vuoritin vain kassin yläosan. Kassin teossa tuli vähän kiire, joten ajattelin, että jos kassi osoittautuu toimivaksi, niin teen myöhemmin siihen vuorin. Joo, ihan hyvä se on, joten täytyy tässä joskus etsiä sopiva kangas vuoreen. Sisätaskuja pitäisi ommella kassiin myös, muuten pikkutavara on aivan sekaisin kassin pohjalla.

Positiivista toki on, että kassiin mahtuu paljon tavaraa, mutta painavaa kassia kantaessa kuitenkin toivoo, että se olisi sittenkin pienempi.

Puinen sokerikon kansi ja muuta tunnustettavaa

1. Käsityösi, josta olet ylpein. Liitä mukaan kuva.

Opintojeni alkuaikoina ensimmäisellä plastisen sommittelun eli kuvanveiston kurssilla meillä oli materiaalina puu. Kun opettaja opetti vannesahan käyttöä, minä seisoin muiden tyttöjen kanssa kädet puuskassa ja ilmoitimme, ettemme koske niin vaaralliseen koneeseen. Sanoimme sahaavamme vaikka käsin, kunhan ei tarvitse koskea pelottaviin laitteisiin. Tunnin edetessä huomasimme kuitenkin, miten kätevästi puun saa poikki vannesahalla. Lopulta katkaisimme vuorollamme pitkästä lankusta pätkän itsellemme ensimmäistä harjoitustyötä varten.

Tein tuolla plastisen kurssilla ylimääräisenä omana hommana sokerikon kannen ja sokerilusikan. Niiden tekoon käytin montaa aluksi niin pelotavan näköistä konetta. Lusikkaan mahtuu sokeria ruokalusikallisen verran ja kansi menee kiinni vain tietyssä kohdassa sokerikkoa, joka siis ei olekaan symmetrinen. Olen kuitenkin niin ylpeä näistä töistäni, että säilytän ne ja käytän niitä pienistä puutteista huolimatta.

2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt. Liitä mukaan kuva.

Petäjäveden vanha kirkko Keski-Suomessa on kaunein näkemäni rakennus. Ei ihme, että se kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

3. Laulu, joka koskettaa sinua. Liitä linkki tai sanoitus.

Joel Hallikainen: Kaksi loppuun palanutta 

4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?

Aa-nelos-saaste on yksi arkeni kuormittava tekijä. Olen huono pitämään papereita järjestyksessä. Yritystä mapitteluun on ollut vuosien varrella moneen otteeseen ja taas pitäisi. Pitäisi-listan pidentyminen ressaa, siis tekemättömät työt.

5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?

Tykkään perusarjesta. Eniten taidan nauttia siitä, kun kalenterissa on aivan tyhjiä iltoja, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Silloin usein syntyy uusia ideoita, tuotoksia ja lyhyellä varoitusajalla sovittuja tapaamisia.


Nämä kysymykset liittyvät 37 tuntia -blogin Leenalta sekä Aarnilinnulta saamaani tunnustukseen. Paljon kiitoksia!

Annan tunnustuksen
RocKing´sKidin Elisalle,
Tästä kaikesta -blogin Reetalle ja
Jokkemaan Jokelle.

Rentoja veistoksia Konstanzissa

Syysloman Sveitsin-reissulla kävin Pilvin kanssa Etelä-Saksassa sijaitsevassa Konstanzissa. Se on kaunis vanha kaupunki Bodenseen rannalla. Yllä olevat rennot veistokset kiinnittivät huomioni. Ne näyttävät materiaaliltaan perinteisiltä veistoksilta, mutta muotokieli viittaa hiljattain tehtyyn taiteeseen.

Globuksen joulu

 

Olin kuullut Globus-nimisen tavaratalon jouluosastosta ja ilahduin nähdessäni Globuksen joulua viime lauantaina käydessäni Zürichissä. Siellä sai valokuvata kahden kerroksen korkuista "jouluasetelmaa", siitä nämä kuvat tuulahduksena tämän vuoden joulusta sveitsiläisittäin.

Leikkiruokaa tuliaiseksi + nakkiohje

Ompelin nakki-rusettipasta-aterian lahjaksi pikkupojalle. Tein nakit vanhojen käyttökelvottomien trikoopaitojen helmakäänteestä.

Rusettipastan leikkausta varten lainasin harkkosakseja, mutta niiden siksak olikin liian pientä, joten palasin käsin leikkaamiseen. Nämä pastat taitavat olla jotain valkaistua lajiketta, ei kovin terveellistä. Pastaohjeen löydät täältä (klik).

Tutustu myös herneenpalko-ohjeeseen! Siihenkin hyödynnetään t-paidan helmakäännettä.

Leikkinakin ompeluohje

Leikkaa helma- tai hihakäänne irti puhki kuluneesta tai
muusta syystä käytöstä poistetusta trikoopaidasta. 

Katkaise se sen mittaiseksi kuin haluat nakin pituuden olevan. 

Tai leikkaa esim. trikoosta esim. 6 cm leveä ja haluamasi 

mittainen pala ja ompele se pötköksi. Käännä se nurinpäin, 

siis tässä tapauksessa nurja puoli ulos.

Leikkaa vanusta (tai esim. fleecestä) täytteeksi noin nakin
mittainen pala, jonka leveys on vähän pituutta lyhempi.

Rullaa vanu ja täytä nakki sillä. 

Voit käyttää apuna isoja pinsettejä.

Täytemateriaaliksi soveltuvat myös tilkut ja 

ompelujäte esim. saumurista, mutta vanu on toki pehmeämpi.

Ompele nakin päät keskeltä kiinni koneella.

 

Taita päiden reunat ompeleen päälle (ei kai ole kovin tarkkaa..) 

ja ompele siten, että nakin pää kuroutuu kiinni.

Red Dot Design Award + Zürich

Päätin tulla yllättäen Sveitsiin viettämään syyslomaa siskoni Pilvin luo. Ostin täältä tänään Red dot design award -palkinnon voittaneen Uuden testamentin. Tässä Neue Genfer Übersetzung -nimisessä raamatunkäännöksessä on Moleskine-muistikirjan näköiset kannet. NGÜ-käännös on kirjoitettu nykypäivän kielellä ja se on uskollinen alkutekstille. Lukeminen saksaksi on minulle raskasta, mutta ainakin ensivilkaisulta NGÜ näyttää miellyttävältä lukea.

Suomalaisista tuotteista ainakin Magisso Oy:n kakkulapio on palkittu Red dot design awardilla, joka on yksi maailman tärkeimmistä design-palkinnoista.

Kiertelimme eilen Zürichin keskustassa:

Kahvila Cakefriendsin hieno lavuaari naistehuoneessa

Neuletakin korjaus virkkaamalla

Korjasin neuletakissani olleen reiän. No, reikä taisi vähän suurentua, mutta siistiytyi. Paksua neulaa ei löytynyt, joten työskentelin virkkuukoukulla. 

En muista koskaan virkanneeni vapaaehtoisesti. Tai no, pari kesää sitten virkkasin isolla puikolla vähän matonkuteita. Nyt huomasin, että virkkaaminenhan on mukavaa, siis tällainen ettei tartte katsoa ohjeesta ja laskea silmukoita.

Lähtötilanne

Huolittelin reiän virkkuukoukulla. Reikä näytti paremmalta
ennen korjausta, joten piti keksiä jotain lisää.

 Virkkasin reiän ympärille yhden kerroksen.

Päätin tehdä virkkauksesta kukan. 
Virkkasin ketjusilmukoilla terälehtiä.

Toisella kerroksella suurensin terälehtiä.

Tunnustus

Sain tämän tunnustuksen Sukkasillaan-blogin Sarilta pari viikkoa sitten. Paljon kiitoksia. Tunnustuksen mukana tuli viisi kohtaa, joihin piti vastata ja laittaa sitten tunnustus eteenpäin viiteen blogiin. Tuntuu, että tämä tunnustus on jo kiertänyt niin paljon blogeja, etten laita sitä nyt eteenpäin.

1. Lempiruoka: Thaimaalainen ruoka sekä poronkäristys perunamuusin ja puolukkahillon kanssa.

2. Lempimakeinen: Turkinpippuri, tosin kitalaki menee rikki, jos syö liian monta putkeen.

3. Lukeminen: Luen liian vähän, nykyään lähinnä lehtiä. Parhaita lukemiani kirjoja ovat Bodie Thoenen kirjoittamat Eurooppa- ja Siion-kronikka. Aloin lukea Wienin alkusoittoa, Eurooppa-kronikan ensimmäistä osaa, oppiakseni Euroopan historiasta. Yllätyksekseni kirja imaisikin mukaansa ja ahmin sarjan kaikki 6 paksua kirjaa ja niiden jälkeen viisiosaisen Siion-kronikan, joka on juonellinen jatkumo Eurooppa-kronikalle. Kirjat perustuvat historiallisiin tapahtumiin, mutta henkilöhahmot ovat keksittyjä. Loren Cunninghamin kirjoittama Luovutusvoitto on myös tosi hyvä.

4. Käsityöt: Käsityöt, erityisesti ompelu, on minulle rentoutumiskeino.

5. Elokuvat: Olen katsonut todella vähän elokuvia. Minulla on huono kasvojen hahmotus, enkä tiedä, oliko tämä henkilö sama kuin äskeisessä kohtauksessa, jos hänellä on eri vaatteet tai hän on eri ympäristössä. En rentoudu elokuvia katselemalla, vaan ne tuntuvat lähinnä työltä. Varmaan johtuen siitä, että olen nähnyt niin vähän elokuvia, reagoin elokuvaan melkein kuin oikeaan elämään. En siis pysty katsomaan väkivaltaa, vaikka kyseessä on "vain" elokuva. Tarvitsen hyvät suositukset elokuvasta, jotta lähden katsomaan sitä elokuvateatteriin. Hyviä leffoja katson mielelläni monta kertaa. Tykkään paljon Klaus Härön ohjaamista elokuvista, kuten Näkymätön Elina, Äideistä parhain ja Postia pappi Jaakobille. Musikaalit The Sound of Music ja Viulunsoittaja katolla ovat myös aivan ihania. Turhapuro ja Mr. Bean ovat myös minun makuuni.

Arvonnan voittaja + Saariselkä

Paljon kiitoksia kaikille Hääräämön arvontaan osallistuneille. Ja uusille lukijoille tervetulotoivotus! Arvonnassa korttienripustusvaijerin voitti Mii. Paljon onnea! Mii, lähetä minulle osoitteesi, niin pian postiluukku kolahtaa. :)

Olin Saariselällä tämän viikonlopun. Matkustaessa oli hyvin aikaa tehdä käsitöitä. Esittelen niitä tässä lähiaikoina. Patikoimme pienellä porukalla Rumakurun päivätuvalle eilen noin 15 km lenkin:

Horisontissa Kiilopää

Kesy kuukkeli

Tänä aamuna Kaunispäällä:

 

 

Kaarnikanvarvut yöpakkasen jäljiltä

Saariselän tunturikappeli