Varrelliset huopatossut + ohje

Luulin, että varrellisten tossujen huovutukseen tarvitaan kolmiulotteista muottia, mutta yllätyin, kuinka kätevästi tossuparin voi tehdä yhtenä kappaleena kaksiulotteisen muotin ympärille. Opin tällaisten tossujen huovuttamista äidiltäni, joka oli ollut vuosia sitten huovutuskurssilla, jolla oli tehty varrellisia tossuja.

Huom. Tarvitset perustiedot huovutuksesta käyttäessäsi tätä ohjetta.

Varrellisten tossujen huovutus:

Ota kengästä pohjallinen malliksi ja piirrä tossun kaava sen avulla:
Lisää sivuille n. 2 cm (leveyteen yht. n. 4 cm) ja
ylös sekä alas (varpaisiin ja kantapäähän) 4 - 5 cm
(siis pituuteen yht. 8 - 9 cm). (Koko 38 pituus n. 34 cm)
Voit piirtää näillä mitoilla suorakulmion ja pyöristää kulmat,
kuten kuvassa.

Varren leveyden on hyvä olla noin puolet tossun pituudesta
(kuvassa varsi on vähän väljempi). Varren korkeus tässä n. 14 cm.

Kuvassa keskellä oleva katkoviiva on kaavan keskikohta,
vasen ja oikea puoli ovat toistensa peilikuvat.
Tossupari huovutetaan yhtenä kappaleena ja huovuttamisen jälkeen
tossut leikataan irti toisistaan katkoviivan kohdalta.

Leikkaa muotti piirtämäsi kaavan avulla
esim. pahvilaatikkopahvista.

Päällystä muotti kuplamuovilla tai tuorekelmulla,
jotta pinnasta tulee karhea ja villa huopuu paremmin.
Muovi myös suojaa pahvia vedeltä.

Kieputa ohuita villakerroksia muotin ympärille eri päin monta kerrosta.
Varteen (kuvassa keskiosa) ei tarvitse niin paljon villaa
kuin pohjiin (kuvassa vasemmalla ja oikealla).

Huovuta lämpöisellä vedellä ja esim. mäntysuovalla.
Kuvassa vesi on eri astiassa kuin saippua, mutta
halutessasi voit sekoittaa ne. Huovuta reunoilta keskelle,
jotta villa huopuisi mahdollisimman tiukasti muotin päälle
eikä siitä tulisi liian iso.

Kun villa on huopunut napakasti muotin ympärille,
leikkaa tossupari keskeltä kahtia. Ota muotti pois
tossujen sisältä ja käännä varret kaksinkerroin. Kutista tossuja
kastelemalla niitä vuoroin kuumassa ja kylmässä vedessä.
Puristele niitä ja/tai heitä niitä lavuaariin.
Laita tossut jalkaasi ja kävele niillä hetki, jotta ne
muotoutuvat jalkaan. Jalassa voit muotoilla
esim. kantapäät hyvän mallisiksi.

Anna tossujen kuivua. Tossuihin on hyvä ommella nahkapohja
esim. vanhasta nahkatakista,
joitteivät ne kulu puhki pohjasta.

Edit: Nahkapohjaiset miesten tossut näet täältä (klik)

Jos haluat tossujen sisäpuolen eri väriseksi, kuten aiemmin tekemissäni varrellisissa huopatossuissa: kieritä muotin ympärille ensimmäiset kerrokset sitä väriä, jota haluat näkyvän taitetuista varsista. Päällimmäiset kerrokset taas sitä väriä (värejä), jonka haluat tossujen eniten näkyväksi väriksi. Voit koristella tossut esimerkiksi kirjomalla tai neulahuovuttamalla.

• Varrettomiin huopatossuihin löytyy ohje postauksesta Huopatossut + ohje.

Korttihaaste

Osallistuin ensimmäistä kertaa korttihaasteeseen. Lauran korttihaaste on uusi suomalainen korttihaasteblogi ja tämä sen ensimmäinen haaste. Ohjeena oli tehdä kortti omaan syntymäkuukauteensa liittyvän asian mukaan.

Olen syntynyt toukokuussa ja valitsin kortin aiheeksi vapun. Materiaalina käytin lehdestä ja mainoksesta leikattuja väripintoja ja kuvaa. Tausta, jolle liimasin paperit, on vanhan vesivärilehtiön kantta.

Arvonta

Tervetuloa osallistumaan Hääräämön syysarvontaan!
Palkintona on ripustusnaru valokuville ja korteille. Se on Sveitsistä, jossa vaikuttaa olevan paljon erilaisia ratkaisuja pitää esillä kutsukortteja ja valokuvia. Tässä versiossa on 150 cm pitkä musta metallivaijeri, jonka päässä on paino. Mukana on kahdeksan pientä magneettia, joilla kuvat kiinnitetään vaijeriin.

Osallistumisaikaa on 9.10.2011 klo 21.00 asti.

Arvonnan säännöt:

- Kommentoimalla tätä viestiä saat yhden arvan. (Jos vastaat anonyyminä, liitä mukaan nimimerkki tai sähköpostiosoite)

- Liittymällä lukijaksi saat toisen arvan. Jos olet jo lukija, kommentoidessa saat suoraan kaksi arpaa.

- Linkittämällä arvonnan blogiisi saat yhden arvan lisää.

Kerro viestissäsi, kuinka monella arvalla osallistut.

Valokuvakilpailut

"Miesten kesken"

"Oikea talvi"

Osallistuin pariin valokuvakilpailuun nyt syksyllä. Uusi Rovaniemi -lehden Kesäfoto-kilpailussa kuvani "Miesten kesken" valittiin elokuussa kuukauden kuvaksi. Joka kuukausi kesällä valittiin kolme kuukauden kuvaa. Kuvasin veljeni ja veljenpoikani siskoni moottoripyörän selässä heinäkuussa Jyväskylässä.

Rovaniemen teatteri järjesti Sarasvatin hiekkaa -näytelmän teeman pohjalta valokuvakilpailun "Mitä jää jäljelle?". Kilpailussa palkittiin voittajan lisäksi yhdeksän otosta. Minun "Oikea talvi" oli yksi niistä. Otin kuvan pilkkijästä Harjulammella Rovaniemellä marraskuussa 2007.

Pellavafroteiset pyyhkeet

Olen haaveillut jo pitkään pellavafroteisista käsipyyhkeistä. Pellava imee kosteutta muistaakseni kolminkertaisesti puuvillaan verrattuna, mikä tekee siitä hyvän pyyheliinamateriaalin. Toteutin vihdoin unelmani ja ostin Eurokankaasta 45 cm pellavafroteeta (75 % pellavaa, 25 % puuvillaa), 39 e / m. Kaupassa kangas näytti huonolaatuiselta, sillä froteen lenkit olivat mielestäni liian harvassa, mutta ensimmäisessä pesussa se kutistui sen verran, että enää se ei näytä liian harvalta.

Myyjä suositteli pyyhkeiden reunojen kanttaamista kanttinauhalla, sillä jos reunan kääntäisi kahdesti, siitä tulisi liian paksu. Ajattelin leikata kanttinauhan itse, mutta muistinkin viime vuonna Bangkokista ostamani puuvillapitsit. Saumuroin pyyhkeen reunat ja käänsin pitsin reunan yli. Yhteen reunaan ompelin leveämmän pitsin ja kolmeen kapean. Ripustuslenkin sijaan tein yhteen kulmaan pyöreän reiän, jonka kanttasin pitsillä.

Edellisiin pellavaisiin käsipyyhkeisiin, jotka tein vuosia sitten kirpparilta löytämästäni isosta pellavapyyhkeestä (ei froteeta), ompelin yhteen reunaan pitsin sillein, että se oli reunastaan kiinni kankaan reunassa. Tällä tavoin kiinnitetty pitsi vaati silittämisen näyttääkseen siistiltä. No, kyllä pellavapyyhe, jos se ei ole froteeta, muutenkin pitää silittää. Ehkä pari vuotta jaksoin silittää pyyhkeet, mutta sitten vihdoin tajusin, että on minulla muutakin tekemistä. Lisäksi kun silityksen kauneus kesti vain ensimmäiseen käsien kuivaamiseen asti ja sitten pyyhe olikin jo ryppyinen. No, olisi kai siinä silittämisessä se etu, ettei pölyä irtoa kankaasta niin paljon.


Myyjä antoi vinkin kankaan pesuun: Se kannattaa pestä koneessa ennen ompelua siten, että siellä ei ole silloin muuta pyykkiä. Sitten kone tulee puhdistaa pesemällä kerran ilman mitään pyykkiä, koska pellavasta lähtee hienoa kuitua ensimmäisessä pesussa. Vaikka noudatin ohjetta, silti seuraava koneellinen pyykkiä oli aivan nöyhtäinen. Mikäköhän määrä tuota pellavakuitua olisi ollut vaatteissa ja lakanoissa, jos en olisi pessyt konettä tyhjänä? Pesin pyykin uudestaan. Silloin pellavakuitu irtosi.


Yksi pyyhe on nyt valmis ja saumurista katkesi toinen neula. Kävin ostamassa uuden neulan saumurin käyttöohje kainalossa. Yllätyin kuullessani, että saumurissa käytetään samoja neuloja kuin ompelukoneessa. Nyt vain vaihtamaan neula ja tekemään pari pyyhettä lisää.

Vieraana omassa keittiössä

Hankin uuteen (siis minulle uuteen) asuntooni uuden ruokapöydän sekä pinnasohvan. Löysin myös niiden tyyliin sopivan ale-tarralla varustetun yrttipurkkien sarjan. Nyt vain ihmettelen, miten tässä näin pääsi käymään. Keittiöni tyyli muuttui aivan vahingossa. Meinaan ommella pehmusteen ja tyynynpäällisiä pinnasohvalle kunhan päätän, minkälaista ja minkä väristä sisustuselementtiä hommaan olohuoneeseen, se kun on yhteydessä keittiöön. (Edit: Pinnasohvan pehmusteesta täällä)

Vaikuttaa siltä, että entisen kämpän retrotyyli saa jalansijaa vain nykyisen asunnon työhuoneessa. Ei se mitään. Nämä pohdinnat vain osoittavat, että elän ehkä liian korkean elintason maassa.

Museoteatteri ja emalikorutyöpaja

"Minä olen Anelma Hermanoff ja minulla on unelma: Haluan löytää Korundin. Se on mineraali mistä safiiri syntyy. Maailma lepää safiirin päällä, safiirin joka heijastuu taivaalle. Siksi taivas on sininen. Täällä on luonnon voimia, Nature Forte, ehkä täällä on myös Korundi. Lähdettekö kanssani etsimään Korundia?"

Näyttelijä Irene Tikan roolihahmo Anelma Hermanoff johdatti eilen illalla tutustumaan Rovaniemen taidemuseon Nature Forte -näyttelyyn kulttuuritalo Korundissa, ja puhallinduo soitti museokierroksen eri vaiheissa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin museoteatteria. Se oli hieno yhdistelmä teatteria, kuvataidetta ja musiikkia. Suosittelen.

Museoteatterikierroksen jälkeen osallistuin työpajaan, jossa tehtiin emalikoru. Opin tekemään korun ripustusnyöriin sellaiset solmut, joiden avulla voi säätää nyörin pituutta. Luulin, että se olisi hankalampikin toteuttaa.

Laita nyöri ympyräksi. Vie nyörin päät jonkin matkaa toistensa päälle. Solmi kumpikin pää kiinni nyörin siihen kohtaa, jossa se on. Kuvassa vasemman puoleinen solmu on yhden kerran solmittu, oikealla kaksi kertaa, vähän niin kuin umpisolmu.

Arpaonnea kahdessa blogiarvonnassa

Romulyyli-blogin arvonnasta voitin upeita eläinaiheisia postikortteja, joiden kuvat on tehty kankaanpainannalla. Kun näen painokangastöitä, mieleeni hiipii kysymys, että miksi en minäkin. Ensimmäiset opiskeluvuoteni vierähtivät tekstiilialalla ja kangasta tuli painettua. En kuitenkaan uskonut työllistyväni tekstiilisuunnittelijana, niin loikkasin (totuudenmukaisemmin hain ja pääsin toisella yrittämällä) opiskelemaan kuvataidekasvatusta. Kankaanpainanta ja kudonta jäivät kokonaan, mutta nyt minulla on tunne, että molempia voisin jossain vaiheessa elvyttää. Paljon kiitoksia korteista, Riitta Sinikka! Et varmaan arvannut, kuinka ne tulisivat inspiroimaan minua! Kuvasta puuttuu yksi kortti, jonka lähetin jo. En tiedä, raaskinko lähettää vielä jotakin näistä korteista. Tosin jaettu ilo paras ilo. :)

NauravaNappi-blogin arvonnassa oli palkintona pipo, jonka sai valita neljästä vaihtoehdosta. Kaikki olivat kauniita, mutta ajattelin musta-valko-harmaasävyisen käyvän takkiini parhaiten, siis valitsin sen. Olin katsellut useasta blogista pipoja keväällä ja ajattelin ommella sellaisen. Ei se ollutkaan niin yksinkertaista, vaikka jotain ohjetta katsoinkin. Ensimmäinen versioni piposta ei ollut sitä mitä halusin, enkä viitsinyt lähteä kokeilemaan sen enempää, niin pipon ompelu jäi. Oli siis erityisen mukava saada toisen tekemä - hyvin onnistunut - pipo. Suurkiitokset kaima!

Sienitilkku

Löysin muutossa tilkkutyön, jonka tein yli kymmenen vuotta sitten mamman, siis jo edesmenneen äidinäidin, marjaräteistä. Hänellä ei ollut mehumaijaa, vaan hän teki mehua jotenkin valuttamalla näiden rättien läpi. Hän tuli mehua valmistaessaan värjänneeksi valkoista puuvillaharsoa, josta sain hienoja ruskean sävyjä tähän tilkkutyöhön. Asuin tulloin lukioaikaan vielä kotona ja pelastin nämä rätit autotallista, jossa ne olisivat pian päätyneet räteiksi autonkorjaukseen.

Terveiset puolukkametsästä sekä sadonkorjuumarkkinoilta Pöykkölästä, Lapin ammattiopiston Metsäruusun toimipisteestä Rovaniemeltä:

Kemijoki

Sadonkorjuumarkkinoilla oli kotieläimiä Ranuan eläinpuistosta.

Vanha kämppä

Katselin vanhoja valokuvia koneeltani ja keräsin muutamia kuvia vuosien varrelta edellisestä asunnostani, 30-neliöisestä vuokrayksiöstä. Muutin tosiaan keväällä, ja sisustus uudessa kämpässä on vielä aivan kesken. Taidan toimia samoin kuin edellisissäkin asunnoissa: haalin huonekaluja yms. vähitellen. Edellisessä kämpässäni, josta nämä kuvat ovat, ehkä puolet huonekaluista on kirpparilta, loput dyykattu tai saatu. Vain runkopatjan ostin uutena.

Heijastinnauhaa pimeneviin syysiltoihin

Ostin kirpparilta heijastinliivin ja ratkoin siitä irti leveät heijastinnauhat. Jos liivin saa eurolla tai kahdella, niin heijastimen metrihinta jää huomattavasti kangaskauppojen hintoja alhaisemmaksi. Olen kuullut, että kaupastakin saattaa saada heijastinliivejä edullisesti.

Tämä heijastinnauha on ohuempaa kuin kaupasta ostettava, mutta heijastaa hyvin. Olen ommellut heijastinta vaatteisiin ja laukkuihin. Tämän hintaista heijastinta tulee ommeltua enemmän kuin kangaskaupasta ostettua.

Talouspaperiteline autoon + Tornionjokilaakso

Isä oli tehnyt kätevän talouspaperirullatelineen autoon. Hän oli pujottanut muovipäällysteistä sähköjohtoa takapenkin keskimmäisen niskatuen jostain välistä ja kieputtanut johdon päät yhteen talouspaperirullan sisälle. 

Olin tällä viikolla useamman päivän työn merkeissä Tornionjokilaaksossa, siis Länsi-Lapissa. Tässä maisemia noilta seuduilta:

Tuuletustanko parvekkeelle + Kuninkaanlaavu

Äiti sanoi, että jos minulla ei ole parvekkeella tuuletuspaikkaa, minun ei tule tuuletettua petivaatteita. Kyllä hän tyttärensä tuntee. Muutin keväällä enkä ollut ajatellut tuuletusasiaa vielä uudessa kämpässä. Vanhempani kävivät hiljattain Rovaniemellä, ja isä teki minulle tuuletustangon. Ostettiin harjanvarsi tangoksi ja hän kiinnitti sen kettingillä kattoon. 

Tähän mennessä olen kuivattanut tuuletustangolla lakanoita. Kun ei ole lakanapyykkiä, laitan paitoja pesun jälkeen hengariin ja ripustan ne tangolle kuivumaan. Tanko vaikuttaa siis monikäyttöiseltä.

Harjanvarren saa irti kettingeistä helpoisti, joten sen voi laittaa vaikka nurkkaan, jos ei halua pitää sitä esillä. Ei se herätä huomiota, vaikka se olisi paikallaankin. Kettinkejä voi hivuttaa myös lähelle tangon päitä, jolloin esim. peitto mahtuu suorana tuuletettavaksi.

Terveiset Kuninkaanlaavulta:

Kuninkaanlaavulle pääsee ajamalla Rovaniemen keskustasta lentokentän suuntaan ja kääntymällä Citymarketin kohdalta vasemmalle Ounasjoen Itäpuolentielle. Lemmikkieläinten hautausmaan jälkeen vähän matkan päästä kääntyy oikealle Santavaarantie, jonka päästä on lyhyt kävelymatka, ehkä 400 metriä, Kuninkaanlaavulle. Santavaarantie on kivikkoinen ja vaikeasti ajettava. Matkaa keskustasta Kuninkaanlaavulle on reilut 10 km.