Väritin kananmunia punaisella permanenttitussilla. Värivalinta oli niinkin syvällinen kuin että tämä oli ainoa ei-vesiliukoinen tussini.
Näin kauan sitten vuosia vanhan kananmunan, joka minun piti heittää roskiin. Rikkoessani munan odotin kauheaa hajua, mutta keltuainen ja valkuainen olivatkin kutistuneet ja kuivuneet kuoreen kiinni. Siitä sain idean kuivattaa kananmunia. Laitoin kolme paketillista munia kaappiin ja ne ovat kuivuneet siellä kymmenisen vuotta. Pari muuttoakin ne ovat seuranneet mukana. Nyt käytin niitä ensimmäisen kerran. Voi toki olla, että ihan näin pitkää kuivatusaikaa ei olisi tarvittu.
 |
| Kymmenen vuotta vanhoja kananmunia |
2 kommenttia:
Laura.... Jos oisin ton tiennyt, niin oisin edellisellä vierailulla siivoillut salaa sun kaappeja... Mutta hienoja pääsiäismunia oot kyllä tehnyt!
t. Suvi
Kiitti. Tieto lisää tuskaa.. :)
Lähetä kommentti