Paketti Lapin Kansasta ja villalangasta

Paketoin lahjan sanomalehden kuvasivuun. Luonnonvalkoinen villalanka toimii lahjanaruna. Ruusukkeeksi laitoin villahahtuvalangasta tehdyn kukan.

Ensimmäiset neulakintaani + Utsjoki

Kävin kylästelemässä Utsjoella menneenä viikonloppuna, ja tuolla 450 kilometrin matkalla suuntaansa oli hyvin aikaa jatkaa neulakintaita. Pisto alkoi jo sujua eikä neulakinnastekniikka tuntunut enää vaikealta - siis se yksi pisto, jonka osaan.

Terveiset Utsjoelta, Suomen pohjoisimmasta kunnasta:

Tunturissa lumi ei keräänny rakennusten viereen.

Saamen lippu Utsjoen kylällä

Onnittelukortit ompelemalla

Tein vanhoista aikakauslehdistä onnittelukortteja ompelemalla.

Etsin lehdistä ja mainoksista sivuja, joilla oli mielestäni kauniita väripintoja ja kuvia.

Leikkasin kirjaimia.

Liimasin kirjaimet paperille ja ompelin ne parin millin päästä reunasta.

Leikkasin kortin kääntöpuoleksi erillisen paperin ja ompelin sille valkoisen paperin.

Lopuksi ompelin kortin etu- ja takaosan yhteen.

Lehmämuistipeli maitopurkeista

Kerään useampaa pakkaa lehmämuistipelejä. Laitan kirjastokortin tms. maitopurkin lehmäkuvan päälle ja piirrän kartonkiin kortin muodon ja leikkaan irti. Yhdestä purkista tulee korttipari.

Joskus pyydän koulun keittiöhenkilökuntaa säästämään minulle Valion maitopurkkeja. Myös ystävät ovat kiikuttaneet niitä minulle. Suurkiitokset!

Odotan jo maitopurkkien uusia lehmähahmoja, jotta korttipakat kasvaisivat. Mitäköhän seuraavaksi julkaistavien purkkien lehmät tekevät?

Olen leikannut muistipelikortteja myös mehu- ja jukurttipurkeista. Nestekartonkipakkauksissa on eri värisiä sisäpuolia, joten mitkä tahansa kuvat eivät sovellu muistipeliksi keskenään. Sain tämän idean yhdeltä kurssilta toissa kesänä.

Kaikki Hääräämön kierrätysvinkit näet listattuna täältä.

Pääsiäismuna neulakinnastekniikalla

Osallistuin tänä viikonloppuna Johannes Laurin Käsityötaloyhdistyksen järjestämälle neulakinnastekniikkakurssille Rovaniemellä. En tiennyt aiheesta mitään etukäteen.

Tenka Issakaisen vetämällä kurssilla opettelimme aluksi paria erilaista pistoa ja vasta kun ne alkoivat sujua, aloimme harjoitella aloitusta. Se oli viisas järjestys, sillä aloituksen oppimiseen meni yllättävän paljon aikaa. Pöydälle kertyi aikamoinen määrä lankamyttyjä, sillä neulakinnastekniikalla tehtyä neulosta on vaikea ja hidas purkaa. Positiivisena puolena siinä on muun muassa se, että jos lanka katkeaa, neulos ei puru. Katkaisin langan aina, kun olin tullut työskentelyssä umpikujaan tai muuten vain järki oli mennyt solmuun. Sitten vain aloitin taas alusta.

Kävin ostamassa luonnonvalkoista Novitan Isoveli-lankaa tänään kurssilta palatessani ja aloitin lapasten neulomisen kotona. Kurssillakin aloin neuloa lapasia, mutta niistä tuli liian kapeakärkiset. Tässä tekniikassa lapaset aloitetaan usein kärjestä.

Neulakinnastekniikassa työvälineenä on vähän silmäneulaa muistuttava puinen, luinen tai esimerkiksi metallinen suuri neula. Työskentely muistuttaa vähän virkkaamista, mutta neula viedään tiettyjen kohtien läpi kokonaan kuten ommeltaessa ja toki tekniikka on muutenkin aivan erilainen.

Neulakinnastekniikkaa, jota kutsutaan myös kinnasneulatekniikaksi, pidetään käsittääkseni vaikeana. Sillä kokemuksella, mikä minulla on tästä tekniikasta, en luokittelisi sitä kovin helpoksi.

Osallistuin tällä pääsiäismunalla 37 tuntia vuorokaudessa -blogin MaMa-haasteeseen nro 5. Haasteen aihe on Kevään värisuora. Ohjeena oli valmistaa tuote, jossa käyttää näitä neljää väriä:

Tämä pääsiäismuna on 5 cm korkea. Se on ensimmäinen tekeleeni neulakinnastekniikalla. Siinä oli hyvä harjotella lisäyksiä ja kavennuksia. Neuloin sen mummolta saamastani lankakerän lopusta. Sisälle laitoin leivin- ja silkkipaperin tyylistä paperia, johon käärityn lahjan olin saanut joskus. Puuhelmet olen saanut yhdeltä ystävältä. Värit ovat kutakuinkin haasten mukaisia. Pistän valokuvan piikkiin sävyerot.. :) Ensin ajattelin laittaa pääsiäismunan rairuohoon, mutta koska en ole vielä kasvattanut sitä, tuote pääsi viherkasvin juurelle.

Edit: Johannes Laurin Käsityötalosta lisää täällä ja täällä.

Koskenlaskija-paketti

Olin heittämässä tyhjää Koskenlaskija-pakkausta roskiin kun keksin, että voisin käyttää sitä pienen laatikon kaavana. Laitoin avatun pakkauksen Prismasta vessapaperipakkausten välistä otetun kartongin päälle. Piirsin ääriviivat ja merkitsin taitekohdat. Leikkasin kappaleen irti ja taittelin laatikoksi.

Farkkuessu

Leikkasin puhki kuluneiden farkkujen takakappaleet poikki repeämän kohdalta, siis vähän takataskujen alapuolelta. Noin 2 cm sivusauman vierestä etukappaleen puolelta leikkasin ylös vyötärökaitaleeseen asti. Siksakkasin reunan ja taitoin sivusauman kohdasta ja ompelin suoralla ompeleella. Vyötärökaitale jäi yllättävän siistiksi, vaikka vain leikkasin etukappaleen irti niin läheltä vyötärökaitaletta kuin vain pystyin. Ompelin pitsin kiinni helmaan kapealla siksakilla aivan pitsin yläreunasta.

Sain tämän idean siskoltani Lotalta, joka oli nähnyt tämän tyylisen essun jossain lehdessä.

Eino Viikilän upea näyttely

Kävin tänään elämäni hauskimmassa ja hyväntuulisimmassa näyttelyssä. Kuhmoislaisen kuvanveistäjä Eino Viikilän näyttely Puput pöksyissä on esillä Keski-Suomen museossa Jyväskylässä 27.3.2011 asti.

Eino Viikilä: Alexander Stubbin koira

(yksityiskohta)

Eino Viikilä: Rysselin lennot (yksityiskohta)

Eino Viikilä: Arvovieras vaatii uhrauksia

Eino Viikilä: Kotipermanentti

Eino Viikilä: Facebook (yksityiskohta)

Pari pilkkireissua hiihtolomalla

Tulin viettämään hiitolomaa vanhempieni luo tänne etelään. Olemme käyneet pari kertaa pilkillä. Ensimmäisellä reissulla sain kahdeksan ahventa. Viimeisen niistä uskalsin ottaa itse irti koukusta. Toisella reissulla en päässyt harjoittelemaan uutta taitoa, sillä en saanut yhtään kalaa. Toukkiin en ole vielä koskenut.

Isä on tehnyt pilkkivavoille kätevän kuljetus- ja säilytyskotelon eri kokoisista pahviputkista. Hän on maalannut ja lakannut pinnan, jotta se kestää paremmin.

House Games -näyttely Jyväskylässä

Teokset vasemmalla seinällä: Phyllis Schwartz

Eilisessä Keskisuomalaisessa oli juttu taiteilijapariskunta Anna Ruthista ja Juho Jäppisestä. He avaavat kotinsa näyttelyvieraille Jyväskylässä osoitteessa Puistokatu 19 A 17. Kävin tänään näyttelyssä. Ovella Yhdysvalloista kotoisin oleva Anna Ruth toivotti tervetulleeksi ja antoi kotinsa pohjapiirustuksen, johon oli merkitty töiden sijainti. Parikymmentä taiteilijaa, joista noin puolet ulkomaalaisia, oli tehnyt teoksia eri tekniikoilla: video, kudonta, maalaus ym. Teokset olivat esillä aika yllättävissäkin paikoissa. Katsellessani pohjapiirustusta nyt näyttelyssä käynnin jälkeen tajuan, etten ollut huomannut kaikkia töitä paikan päällä. Tämän hiihtoloman aikana voisin käydä näyttelyssä uudestaan.

Animaatio: Mikko Ijäs

Suurin elämys minulle tässä näyttelyssä oli näyttelyn kokonaisvaltaisuus. Usein taideteoksia katsotaan tilassa, jossa jokainen teos erottuu hyvin valkoisesta seinästä. Tässä näyttelyssä työt olivat tavallaan osa sisustusta, mikä muuttaa niiden luonnetta. Lisäksi katsoja voi ihailla ja ihmetellä kodin elementtejä, joita ei ole laitettu esille varsinaisesti taiteena.

Näyttelyssä oli tarjolla teetä - myös rooibosta ja honeybushia - ja tunnelma oli kodikas: elämisen jälkiä ei oltu yritetty peittää, vaan koti näytti oikealta kodilta.

Kudottu tekstiili: Mayumi Niiranen-Hisatomi

Teokset vasemmalla seinällä: Elina Katara
Kudottu tekstiili: Mayumi Niiranen-Hisatomi
Maalaus takaseinällä: Tiitus Petäjäniemi

Anna Ruth ja Juho Jäppinen ovat järjestäneet House Games -näyttelyn myös vuosina 2005 ja 2008.

Näyttelyyn on vapaa pääsy ja se on avoinna su 6.3. - su 13.3.2011 klo 17 - 19.
Osoite: Puistokatu 19 A 17, Jyväskylä.

Suurkiitokset näyttelyn isäntäväelle ja taiteilijoille!

Katso näyttelyviikon ohjelma

Maalauskokeilu teepussilla

Viime aikoina olen kerännyt kahvipöydässä teen juojilta käytetyt teepussit ja kuivattanut ne. Kerroin tekeväni värjäyskokeiluja ja tarvitsevani teepusseja siihen. Olin lukenut monesta blogista teevärjäyksestä ja ajattelin kokeilla itsekin.

Yhdestä käytetystä teepussista irtosi yllättävän paljon väriä. Kokeilin värjätä kirjekuorta vanhan näköiseksi, mutta lopputulos ei ollut kovin hääppönen.

Löysin kätköistäni pari pientä palasta vesiväripaperia ja maalasin vuoristomaisemakortteja. Kastelin teepussin ja laveerasin sillä kuin siveltimellä koko paperin. Joka välissä kuivatin maalauksen hiustenkuivaajalla. Seuraavaksi maalasin takimmaisten vuoret. Kun olin kuivattanut tämän pinnan, maalasin seuraavat kaksi vuorikerrosta. Ilmaperspektiivi tuo kuvaan syvyyttä: kauimmaiset vuoret ovat vaaleampia kuin lähellä olevat.

Kortin taustakartonki on Prismasta vessapaperipakkausten välistä.

Neulegraffiti pyörään

Tein neulegraffitin polkupyörääni. Ohje tähän neulepintaan on postauksessa Valkoiset villasukat.